Aukean suon keskellä, lyhyiden, kuuran peittämien mäntyjen ympäröimänä, seisoi ikiaikainen, jykevä puu. Sen tiheässä latvuksessa erottui mustana siluettina metso, täydellisesti piirtyneenä kylmän harmaata taivasta vasten. Se oli juuri sellainen harvinainen hetki, joita metsästäjät tavoittelevat.

Markus Jeskanen makasi vatsallaan syvässä lumessa, sydämen syke tasaisena ja hengitys rauhallisena. Etäisyysmittari näytti 288metriä—liian pitkä matka helpolle laukaukselle, mutta lähemmäs ei ollut mahdollista päästä.

Asetin repun lumeen ja lepuutin tarkkuuskivääriäni sen päällä. Laukauksen oli oltava täydellinen. Säädin tähtäintä, kohdistin ristikon linnun kaulantyveen ja hennon uloshengityksen aikana vedin liipaisimesta.

Kiväärin terävä pamaus kaikui läpi jäisen erämaan. Jeskaselle, 35-vuotiaalle metsästäjälle Pohjois-Karjalasta, tämä ei ollut vain onnistunut laukaus—se oli pitkään vaalitun unelman täyttymys.

Latvalinnustus – perinteitä, kärsivällisyyttä ja taitoa

Latvalinnustus Suomessa on syvälle juurtunut perinne, joka koettelee metsästäjän kärsivällisyyttä, taitoa ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Vuosikymmenten ajan urosmetsojen tammikuinen metsästys oli kiellettyä, mutta vuonna 2020 säädökset muuttuivat, ja metsästäjät saivat jälleen mahdollisuuden kokea tämän ainutlaatuisen jahtimuodon. Jeskanen, kuten monet muutkin metsästäjät, tarttui heti tilaisuuteen.

Olen haaveillut urosmetsojen ja teerien talvisesta metsästyksestä jo vuosia. Ensimmäisenä vuonna matkustimme ystävieni kanssa Ranualle, mutta emme saaneet saalista. Meidän oli yritettävä uudelleen seuraavana vuonna.

Toisena vuonna, syvällä Lapin valtionmetsissä, Jeskanen pääsi todellisen latvalinnustushetken äärelle. Hän hiihti -17 asteen pakkasessa, seurasi tuoreita jälkiä lumessa ja huomasi lopulta metson. Se nousi kuitenkin välittömästi siivilleen, pakottaen hänet seuraamaan sitä yli kilometrin matkan. Vihdoin hän näki linnun uudelleen – korkealla kuuran peittämässä männyssä. Se oli harvinainen ja täydellinen hetki, juuri sellainen, jota jokainen metsästäjä toivoo, mutta harva saa kokea.

Metsästys elämäntapana

Jeskasen rakkaus metsästykseen alkoi jo lapsuudessa.

Kasvoin Ilomantsissa, missä metsästys on aina ollut elämäntapa. Varhaisimmat muistoni ovat raikkaista syysaamuista teerisuolla isäni kanssa. Nykyään heinäkuu on ainoa kuukausi vuodessa, jolloin en metsästä.

Hänelle, kuten monille suomalaisille metsästäjille, latvalinnustus on paljon enemmän kuin saaliin hankkimista. Se on tapa olla yhteydessä luontoon, testata omia taitoja ja uppoutua talvisen erämaan hiljaisuuteen.

Ja joskus, kuten Jeskanen oppi Ranualle suuntautuneella retkellään, metsästys on ennen kaikkea kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja yksi täydellinen laukaus, joka kaikuu lumisen metsän halki.

Tiesitkö?
Voit ladata metsästyskarttasi puhelimeesi, jolloin voit käyttää Trackerin karttoja myös alueilla, joissa ei ole matkapuhelinverkkoa. Lue lisää!

Tarkkuutta ja mukavuutta Tracker-teknologialla
Tracker-kartat tarjoavat valtavan edun Suomen erämaissa metsästettäessä. Kun metsästäjä pystyy merkitsemään 288 metrin päässä olevan pisteen kartalle, linnulle suunnistaminen on huomattavasti helpompaa ja säästää aikaa sekä vaivaa. Tracker on myös erinomainen apuväline ystävien tai ajoneuvojen paikantamiseen. Aseta laite autoon tai anna se ystävällesi, niin tiedät aina tarkasti, missä he ovat – oli kyseessä sitten erämaassa eksyminen tai yksinkertaisesti nopea tapa löytää takaisin lähtöpisteeseen.